Kun puhutaan Suomen suurimmista kaupungeista, tarkoitetaan yleensä Helsinkiä, Tamperetta, Turkua ja Oulua. Kansainvälisen mittapuun mukaan näiden kaupunkien asukasluvut ovat hyvin pieniä ja siten joukkoliikenteen suunnittelu on keskittynyt yleisesti ottaen linja-autoreittien varaan, vaikka muutoksia tähänkin on tulossa.
Esimerkiksi metrolinjoja ei ole Suomen kaupungeissa Helsinkiä lukuunottamatta ja suurimmassa osassa Suomalaisissa kaupungeissa paikallinen liikenne hoidetaankin juuri linja-autokalustuksella raideliikenteen ollessa yleensä kaukoliikenteen käytössä. Joukkoliikenteen järjestäminen on yleensä kuntien vastuulla, mikä käytännossä tarkoittaa sitä, että kunnat joko tarjoavat palvelut itse, ostavat ne valitsemaltaan toimijalta tai kilpailuttavat liikennöintisopimuksen. Valtio saattaa myös jossain tapauksissa tukea sellaisten reittien liikennöintiä, esimerkkinä haja-asutusalueet, joilla liikennöinti ei muuten olisi taloudellisesti kannattavaa. Pääkaupunkiseudulla 23 prosenttia asukkaista voidaan lukea joukkoliikenteen kanta-asiakkkaiksi, jossa se onkin elintärkeä keino työ- ja asiointimatkojen kannalta. Tampereella joukkoliiikenteeseen turvautuu rutiininomaisesti 12, Turussa 8 ja Oulussa 3 prosenttia väestöstä.
Joukkoliikenteen eri muodot
Kaikista yleisin kaupunkien sisäinen joukkoliikenteen muoto on linja-autot, jotka likkennöivät kaikissa Suomen kaupungeissa ja kunnissa, vaikkakin kuntien reuna-alueiden tarjonta rajoittuu perustarjontaan, sillä tiheämpien vuorojen tarvitsema asukastiheys puuttuu. Pääkaupunkiseudulla tarjonta on monipuolista ja Helsingin seudun joukkoliikenteeseen kuuluvat bussi-, raitiovaunu-, metro-, lähijuna- ja lauttaliikenne, joista on huolehtinut vuodesta 2010 lähtien Helsingin seudun liikenne, eli HSL, joka on Suur-Helsingin joukkoliikennejärjestelmästä vastaava kuntayhtymä. HSL:n toiminnankuvaan kuuluu kaiken joukkoliikenteen valvominen Suur-Helsingin kuntien alueella, mutta muutamaa sähköbussia lukuunottamatta sen järjestelmää liikennöivät enimmäkseen kolmannet osapuolet. Helsingin metroliikenne alkoi vuonna 1982 kahdenkymmenenseitsemän vuoden suunnittelun tuloksena, ja nykyään se kattaa 25 asemaa kahdella eri linjalla jotka ovat itälinja ja länsilinja.
Länsilinja on verrattain uusi lisä metroverkostoon, sillä se avattiin marraskuun 18. päivä vuonna 2017. Vuoteen 2020 mennessa metrolinjaa on tarkoitus laajentaa Espoon Kivenlahteen saakka, jolloin asemien yhteislukumäärä nousisi kolmeenkymmeneen. Helsingin kantakaupungin joukkoliikenteen pääkulkumuoto on raitiovaunu, joka kattaa 11 linjaa, ja jota käyttää vuosittain jopa lähes 57 miljoonaa matkustajaa. Raitioliikenne Helsingissä alkoi jo 1891, jolloin ensimmäiset raitiovanut olivat hevosvetoisia, vaikkakin ilmajohdoista otetun sähkon käyttöön siirryttin varsin pian vuonna 1900.Myös Turussa oli vuosina 1890-1972 raitoliikennettä joka käsitti neljä linjaa, ja jonka huippuvuodet olivat 1940-luvulla. 1960-luvun lopussa kaupunki alkoi autoistumaan, ja raitioliikenne korvattiin linja-autoilla.
Vanhoihin ja huonokuntoisiin raitiovaunuihin verrattuna uudet linja-autot olivat tehokkaampia, koska ne pystyivät kuljettamaan enemmän matkustajia kerralla. Nykyään Turun seudun joukkoliikennejärjestelmää kutsutaan nimellä Föli, jonka piiriin kuuluvat niin linja-autot, vesibussit, kaupunkipyorät ja jopa pian Kakolanmäelle valmistuva funikulaari. Tampereelle ollaan myös rakentamassa kevytraideliikennejärjestelmää jonka on määrä valmistua vuonna 2021. Rakennustyöt on jo aloitettu kahdella ensimmäisellä linjalla jotka ovat Hervanta-Kaleva-Pyynikintori ja Pyynikintori TAYS. Toinen osuus jota aletaan rakentamaan näillä näkymin vuonna 2021 kulkee Pyynikintorilta Lentävänniemeen, ja sen on määrä aloittaa liikennöinti vuonna 2024. Päätökseen rakentaa uusi raitiotiejärjestelmä pohjautuu siihen että Tampere on kasvava kaupunki, ja nykyinen linja-autopohjainen kalusto ei riitä ruuhka-aikoina.
Oulun seudun joukkoliikenne on hoidettu täysin linja-autokalustuksella, ja jonka suosiota on viime aikoina kasvatettu lisäämällä liikennettä suosituille reiteille ja poistamalla kokonaisia reittejä joilla oli vähiten matkustajia. Oulu on myös tunnettu hyvästä pyöräilyverkostaan joka kattaa koko kaupungin ja johon panostetaan tehokkaalla kunnossapidolla niin kesällä kuin talvellakin. Oululaiset ovat ahkeria pyöräilijoita sydäntalvellakin ja Oulunseudun pyöräteiden verkko onkin jopa 600 km pitkä.